Lyhyt vastaus: kahdella valojaksolajikkeella lähes aina. Valojaksoisen ja automaattikukkivan kanssa yhdessä vain hyväksymällä hinnan. Ratkaisevaa ei ole kukinnan kesto — vaan se, mitä tapahtuu, kun korjaat satoa teltassa, joka jatkaa toimintaansa.
Molemmat ovat saman valorytmin alla, molemmat saavat saman ilmaston, molemmat kastellaan samoin. Se, että toinen valmistuu kahdeksan viikon ja toinen yhdentoista viikon jälkeen, ei muuta tästä mitään — ne vain kukkivat eri ajan.
Muuttuu se hetki, jolloin kasviin on koskettava: kerran huuhtelun vuoksi, kerran leikkuun vuoksi. Ja siellä ovat ne kohdat, joista tämä artikkeli kertoo — ei kasvatuksessa, vaan viestikapulan vaihdossa.
Jos lasket molemmat kestot ennen aloittamista, tiedät, kuinka kaukana sadot ovat toisistaan. Sen tekee sadonkorjuun päivän laskuri: kerran lajiketta kohden, samasta 12/12-siirtymän päivästä lähtien.
Tässä törmää kaksi kelloa. Valojaksoinen lajike kukkii, koska valo laskee kahteentoista tuntiin. Automaattikukkiva kukkii, koska se on oikean ikäinen: se ei kuuntele ajastinta vaan omaa kalenteriaan. Miksi näin on, selittää sadonkorjuun päivän laskuri.
Automaattikukkivat menestyvät parhaiten kahdeksastatoista kahteenkymmeneen tunnilla valoa alusta loppuun. Jos lasket valojaksoisen vuoksi kahteentoista, automaattikukkiva kukkii silti — mutta kolmanneksen vähemmällä valolla päivässä. Se pääsee loppuun; se vain tuottaa vähemmän.
Toisin päin se ei toimi lainkaan: kahdeksallatoista tunnilla valojaksoinen jää loputtomiin kasvuvaiheeseen. Se ei kuki, se vain venyy — ja kasvaa liian korkeaksi telttaan.
Käytännössä: niiden sekoittaminen tarkoittaa, että valitset toisen kahdesta rytmistä ja hyväksyt menetyksen toisessa kasvissa. Kompromissi kolmellatoista tai neljällätoista tunnilla huonontaa molempia sen sijaan, että jättäisi toisen hyväksi.
Yksi kasvi on valmis, ja toinen tarvitsee vielä kolme viikkoa. Sinun on siis leikattava teltassa, joka vielä kukkii.
Se onnistuu, mutta sillä on seurauksia. Avaat telttaa tavallista enemmän, työskentelet valot päällä ja nostat pölyä ja kasvijätettä. Jäljelle jäävälle kasville, keskellä loppukukintaa, se on koko kierroksen herkin hetki — harmaahomeelle riittävät kostea ilma ja liike väärällä hetkellä.
Kaksi asiaa auttaa: leikkaa kypsä kasvi kokonaan ja kerralla sen sijaan, että poistaisit oksia päiväkausia. Äläkä kuivaa sitä samassa paikassa — kuivatus vaatii eri kosteuden kuin kukinta, eivätkä ne mahdu samaan aikaan samaan telttaan.
Jos huuhtelet ennen sadonkorjuuta, se koskee vain toista kasvia. Toinen on keskellä kukintaa ja tarvitsee yhä liuoksensa. Yhteisessä säiliössä niitä ei voi erottaa.
Mullassa se on helppoa: jokainen ruukku kastellaan erikseen, joten huuhtelet toisen ja jatkat toisen lannoittamista. DWC:ssä tai yhteisellä säiliöllä se on todellinen rajoitus: molemmat kasvit jakavat saman liuoksen, ja toinen saa väistämättä sen, mikä sille ei kuulu.
Onko huuhtelu ylipäätään tarpeen, on toinen kysymys — sitä käsittelee luku huuhtelu ennen sadonkorjuuta, ja vastaus on varovaisempi kuin moni odottaa.
Kumpikin lajike kasvaa omaan korkeuteensa, ja lamppu riippuu samalla etäisyydellä molemmille. Jos toinen kasvaa ylös, se tulee liian lähelle — ja toinen saa liian vähän valoa.
Tavallinen kikka on yksinkertainen: nostat matalamman kasvin ylösalaisin käännetyn ruukun tai laatikon päälle. Se ei maksa mitään ja tasoittaa ongelmitta kymmenen tai kaksikymmentä senttiä. Lampun nostaminen on huonompi: silloin molemmat menettävät valoa.
Vielä parempi on välttää se: jos taivutat korkeamman lajikkeen ajoissa, myöhemmin ei ole tasoeroa tasoitettavana. Sen hetki on kasvuvaihe, ei kukinta.
Lähes kaikki sotkut johtuvat siitä, että väli huomataan vasta, kun ensimmäinen kasvi on jo kypsä. Ja silti se on lukittu etukäteen: molemmat kukinnat tunnetaan, ja molemmat alkavat samana päivänä siirryttäessä kahteentoista tuntiin.
Laske molemmat päivämäärät ennen siirtymää, yksi lajiketta kohden. Kahden viikon ero ei ole ongelma. Neljästä ylöspäin kannattaa harkita pidemmän lajikkeen siirtämistä kukintaan myöhemmin antamalla sille vähemmän kasvuvaihetta.
Kannattaako tila jakaa, on toinen kysymys: kaksi lajiketta samalla alalla ei tuota yhdessä enempää kuin yksi hyvin hyödynnetty. Mitä voit odottaa, arvioi satolaskuri.
Yhdellä lajikkeella muisti riittää. Kahdella samassa teltassa ei enää — ja siirtymäpäivästä lähtien, ei sadonkorjuupäivästä.
Kolme asiaa kasvia kohden: 12/12-siirtymän päivä (sama molemmille, mutta se on molempien laskelmien nollakohta), pankin ilmoittama kukinta-aika ja päivä, jolloin todella leikkasit. Kahden viimeisen ero on luku, jolla on merkitystä ensi kerralla: pankkien tiedot osoittautuvat lähes aina optimistisiksi.
Ja lisäksi se, mitä teit toiselle kasville toisen vielä ollessa paikalla: milloin huuhtelit, milloin trimmasit, milloin teltta oli auki. Jos kolme viikkoa myöhemmin jokin menee pieleen, syy on usein juuri näillä riveillä.
Kahdella valojaksoisella kyllä, käytännössä ongelmitta: ne ovat saman valorytmin alla ja samassa ilmastossa, ne vain valmistuvat eri aikaan. Pohdittavaa on, mitä tapahtuu, kun korjaat ensimmäisen toisen vielä kukkiessa.
Vain hyväksymällä hinnan. Automaattikukkivat kulkevat omaa kelloaan ja haluavat aina kahdeksastatoista kahteenkymmeneen tuntia valoa; valojaksoiset kukkivat vain kahdellatoista. Jos lasket 12/12:een, automaattikukkiva tuottaa vähemmän. Jos jätät kahdeksantoista, valojaksoinen ei kuki. Välimuoto huonontaa molempia.
Kokonaan ja kerralla sen sijaan, että poistaisit oksia päiväkausia: näin teltta on auki mahdollisimman lyhyen ajan. Ja kuivaa se muualla — kuivatus vaatii eri kosteuden kuin kukinta, eivätkä ne mahdu samaan aikaan samaan telttaan.
Mullassa se ei ole ongelma: jokainen ruukku kastellaan erikseen, joten huuhtelet toisen ja jatkat toisen lannoittamista. DWC:ssä tai yhteisellä säiliöllä niitä ei voi erottaa: molemmat jakavat saman liuoksen, ja toinen saa väistämättä sen, mikä sille ei kuulu.
Nosta matalampaa ylösalaisin käännetyn ruukun tai laatikon päälle. Se tasoittaa kymmenen tai kaksikymmentä senttiä eikä maksa mitään. Lampun nostaminen on huonoin ratkaisu: niin molemmat kasvit menettävät valoa.
Kaksi viikkoa ei ole ongelma. Noin neljästä ylöspäin kannattaa siirtää pidemmin kukkiva lajike kukintaan myöhemmin antamalla sille vähemmän kasvuvaiheaikaa. Molemmat päivämäärät on lukittu ennen siirtymää ja ne voi laskea etukäteen.
Eivät. Sato riippuu alasta ja valosta, ei lajikkeiden määrästä. Kaksi samalla alalla ei tuota yhteensä enempää kuin yksi hyvin hyödynnetty — viehätys on monipuolisuudessa, ei määrässä.
Kasvia kohden: 12/12-siirtymän päivä, pankin ilmoittama kukinta-aika ja päivä, jolloin todella leikkasit. Kahden viimeisen ero on luku, jolla on merkitystä seuraavalla kierroksella, koska pankkien tiedot osoittautuvat lähes aina optimistisiksi.
Kaksi lajiketta yhdessä teltassa tarkoittaa kahta kalenteria. CRIS:ssä jokaisella kasvilla on oma korttinsa samassa tilassa — siirtymäpäivä, kukintaviikot ja leikkuupäivä erikseen, offline ja ilman tiliä.