Luku 3 / 6
Nyt kasvi kasvaa nopeammin kuin koskaan myöhemmin — ja kaikki, mitä tänä aikana muutat sen muodossa, ratkaisee, kuinka monta kukintoa se myöhemmin jaksaa kantaa. Kukintaan siirryttäessä rakenne on jo lukittu.
Lehdet saavat sormia — ensin kolme, sitten viisi, myöhemmin seitsemän — ja kasvi työntää uuden verson jokaisesta lehtihangasta. Se ei enää kasva vain ylöspäin vaan myös leveyttä.
Se on myös hetki, josta lähtien se kestää paljon enemmän: enemmän valoa, enemmän vettä, enemmän ravinteita. Taimelle hyvää tekevä pidättyvyys jarruttaa kasvia tässä vaiheessa.
Juuret ratkaisevat, kuinka suureksi kasvi kasvaa, ja liian pieneksi käyvä ruukku rajoittaa sitä. Toisaalta liian suuri ruukku alusta alkaen ei sekään ole etu, koska märkä multa, johon juuret eivät ulotu, kuivuu hyvin hitaasti.
Siksi istutetaan uudelleen vaiheittain, yleensä kerran tai kahdesti tässä vaiheessa. Hetken näkee kasvista: jos se juo selvästi nopeammin kuin viikko sitten, kasvualusta on täynnä juuria.
Älä muuta mitään päivään tai kahteen uudelleenistutuksen jälkeen. Ei lannoitetta, ei muotoilua. Kasvi kestää siirron yleensä ilman merkkejä, mutta sillä on jo tarpeeksi tekemistä.
Tämä on vaiheen todellinen päätös, eikä siihen ole kaikille pätevää vastausta: se riippuu käytettävissä olevasta korkeudesta. Nyrkkisääntönä kasvi kaksin- tai kolminkertaistaa korkeutensa kukintaan siirtymisen jälkeen. Jos vaihdat metrin korkeudessa, suunnittele kahdelle tai kolmelle.
Laske taaksepäin teltan korkeudesta vähentämällä lamppu ja sen alla oleva etäisyys. Se, mikä jää, jaettuna kolmella, on suunnilleen korkeus, jossa sinun pitäisi vaihtaa.
Toinen suure on aika: neljä viikkoa kasvuvaihetta tuottaa eri kasvin kuin kaksi. Jos suunnittelet sadonkorjuun päivää, jokainen ylimääräinen kasvuviikko siirtää sitä juuri sen viikon verran.
Automaattikukkivilla lajikkeilla tätä päätöstä ei ole: ne siirtyvät itse valojaksosta riippumatta. Niille sopii varovaisempi muotoilu, koska kasvilla ei ole aikaa toipua.
Rauhaan jätetty kasvi muodostaa yhden hallitsevan latvan ja sen alle pienempiä oksia. Lampun alla siitä ei ole apua: latva saa liikaa valoa, muut liian vähän. Muotoilu jakaa sen.
Kasvi kasvaa kohti lamppua, ja viime viikolla oikea etäisyys ei ole sitä enää tällä viikolla. Se on tässä vaiheessa säännöllisesti toistuva työ.
Liian lähellä tunnistetaan ylöspäin kaartuvista lehdistä ja vaalenneista latvoista suoraan lampun alla; liian kaukana venyneistä väleistä lehtikerrosten välillä.
Kuinka paljon valoa todella tulee alas, mittaat luksimittarilla muunnoksen kautta — arvo heikkenee etäisyyden neliössä, joten puolet etäisyydestä ei tarkoita kaksinkertaista valoa vaan nelinkertaista.
Sen laukaisevat valotunnit: kasvuvaiheen pitkistä päivistä kahteentoista tuntiin valoa ja kahteentoista pimeää. Pimeän jakson on oltava keskeytymätön — lyhyt valo keskellä voi häiritä siirtymää.
Siirtymää ei näe heti. Kasvi jatkaa ensin venymistä, usein viikon tai kaksi; vasta sen jälkeen versoihin ilmestyvät ensimmäiset valkoiset karvat. Tämä venyminen on juuri yllä olevan säännön syy.
Siirtymästä lähtien myös tavoitearvot muuttuvat: vähemmän kosteutta, eri ravinnesuhteet. Se on seuraavan luvun aihe.
Neljä asiaa: jokainen uudelleenistutus ruukun koon kanssa, jokainen muotoilutoimenpide, korkeus 12/12:een siirryttäessä ja siirtymän päivä.
Korkeus siirtymässä on koko kierroksen arvokkain muistiinpano. Ensi kerralla tiedät, vaihdoitko liian aikaisin vai liian myöhään — ja tähän tietoon kaatuvat useimmat teltat, ei valoon tai lannoitteeseen.
Niin kauan kuin annat sen kestää: valojaksolajikkeilla ratkaisee valorytmi, ei kasvi. Yleensä kolmesta kahdeksaan viikkoa. Miten se vaikuttaa sadonkorjuun päivään, näyttää sadonkorjuun päivän laskuri.
Kyllä. Molemmat nimet — sekä kasvattajien käyttämä lyhyt ”vege” — tarkoittavat taimen ja kukinnan välistä aikaa, jolloin kasvi tekee vain lehtiä ja oksia.
Kun kasvi on saavuttanut noin kolmanneksen tai puolet suunnitellusta loppukorkeudesta: sen jälkeen se vielä kaksin- tai kolminkertaistuu. Ratkaiseva tekijä on lampun alla käytettävissä oleva korkeus, ei kasvin ikä.
Matala sidonta on lempeämpi eikä maksa kasvua; latvonta vaikuttaa rakenteeseen voimakkaammin. Monet yhdistävät ne. Automaattikukkivilla mieluummin pelkkä matala sidonta: niillä ei ole aikaa toipua leikkauksesta.
Yleensä kerran tai kahdesti. Merkki ei ole kalenteri vaan vedenkulutus: jos kasvi juo selvästi nopeammin kuin ennen, ruukku on täynnä juuria.
Paljon enemmän kuin taimi, mutta ei vielä niin paljon kuin kukinnassa. Tavoitealue vaiheittain — ja mitä lamppusi etäisyys todella antaa — on PPFD- ja DLI-sivulla.
Lähes aina liian vähäisen valon vuoksi: kasvi venyy kohti lamppua. Harvemmin liian lämmön vuoksi. Jos pienennät etäisyyttä, seuraa sitten vaalenneita latvoja — se olisi toinen ääripää.
Maltillisesti. Suuret lehdet, jotka peittävät verson kokonaan, voivat lähteä. Joka harventaa rajusti, vie kasvilta pinnan, jolla se ylläpitää kasvuaan: vahinko on suurempi kuin saatu valo.
Ei. Ne alkavat kukkia valorytmistä riippumatta, yleensä kahden–neljän viikon jälkeen. Siksi valojakso pysyy samana koko kierroksen — ja rakenteelle tehtävät toimet on tehtävä aikaisin ja varovasti.
Valkoisista karvoista lehtihangoissa: ensimmäisistä emeistä. Ne ilmestyvät viikon tai kaksi siirtymän jälkeen. Siihen asti kasvi jatkaa venymistä, mikä on normaalia ja mikä pitää ottaa huomioon.
Milloin istutit uudelleen, milloin latvoit, missä korkeudessa siirryit 12/12:een? CRIS säilyttää sen, offline ja ilman tiliä. Tämä yksi tieto ratkaisee seuraavalla kierroksella enemmän kuin mikään taulukko.