Luku 2 / 6
Kaksi tai kolme viikkoa taimi on ennen kaikkea yhtä: herkkä hyville aikomuksille. Liikaa vettä, liikaa lannoitetta, liikaa valoa — useimmat tämän vaiheen menetykset johtuvat tekemisestä, eivät laiminlyönnistä.
Ensimmäisestä sahalaitaisesta lehtiparista. Kaksi pyöreää ja sileää sen alla ovat sirkkalehtiä ja kuuluvat siemeneen — ne ovat kantaneet kasvin tähän asti ja myöhemmin kellastuvat ja putoavat. Se ei ole puutos, se kuuluu asiaan.
Ensimmäisestä oikeasta lehtiparista lähtien kasvi ravitsee itse itseään: se yhteyttää ja kasvattaa juuria. Vaihe kestää noin kaksi tai kolme viikkoa ja päättyy, kun kasvi alkaa kasvaa leveyttä eikä vain korkeutta.
Taimella on kolikon kokoinen juuripaakku ja jano sen mukaan. Sitä ympäröivä ruukku on siihen verrattuna valtava, ja märkä multa, johon juuret eivät ulotu, ei kuivu. Juuri siellä nuoret juuret hukkuvat.
Siksi: kastele ympyrässä varren ympäriltä sen sijaan, että hukuttaisit koko ruukun. Pieni, vähitellen laajeneva kostea alue vetää juuret perässään. Läpimärkä ruukku kutsuu ne pysymään paikallaan.
Milloin on taas aika? Kun ruukku on selvästi kevyempi. Se on tämän vaiheen varmin testi — pinta voi näyttää kuivalta, vaikka kaksi senttiä alempana on vielä märkää.
Tähän mahtuu kaksi virhettä, eivätkä ne muistuta toisiaan lainkaan.
Ensimmäisellä tai kahdella viikolla esilannoitetussa mullassa kasvava taimi ei tarvitse mitään. Siemenen tuoma ja kasvualustassa oleva riittää. Joka silti lannoittaa, riskeeraa juuri sen vahingon, jota halusi välttää: palaneet lehtien kärjet.
Aloitetaan paljon heikommin kuin pakkauksessa lukee ja vahvistetaan useassa vaiheessa, ei kerralla. Kuinka heikosti, riippuu kasvualustasta: multa tuo omat ravinteensa, kookos ja hydro eivät.
Tavoitearvot vaiheittain ja kasvualustoittain löytyvät pH- ja EC-sivulta, oman vesijohtoveden sekoituslaskelman kanssa.
Hetkeä ei määrää päivämäärä vaan kasvi: kun lehdet ulottuvat ruukun reunan yli ja multa kuivuu selvästi nopeammin kuin alussa, juuret ovat valmiit.
Uudelleenistutus tehdään kosteaan, ei märkään multaan, ja juuripaakku pysyy ehjänä. Taimi kestää siirron ongelmitta, kunhan et hajota sen juuria.
Jos varsi on kasvanut pitkäksi ja ohueksi, nyt on tilaisuus: istuta se syvemmälle, aina sirkkalehtien alle asti. Haudattu osa kasvattaa uusia juuria, ja kasvi muuttuu vakaaksi.
Nuutuneet lehdet eivät automaattisesti tarkoita janoa. Ne tarkoittavat, etteivät juuret toimi — ja taimilla se johtuu useammin liiasta kuin liian vähästä vedestä.
Ero tuntuu kosketuksessa: kun vettä puuttuu, lehdet ovat pehmeitä ja paperimaisia, ja ruukku on kevyt. Kun sitä on liikaa, ne näyttävät pullistuneilta ja raskailta ja taipuvat alaspäin, ja ruukku on painava. Kastelu jälkimmäisessä tapauksessa vain pahentaa tilannetta.
Keltaiset lehdet ovat tässä vaiheessa yleensä harmittomia, kunhan ne ovat alimmat sirkkalehdet. Jos taas oikeat lehdet kellastuvat tai tummuvat kärjestä sisäänpäin, syyllinen oli lannoite.
Kolme asiaa, ja kaikki kolme maksavat itsensä takaisin seuraavalla kierroksella: päivä, jolloin ensimmäinen oikea lehtipari oli paikalla, ensimmäisen lannoituksen päivä annoksineen ja uudelleenistutuksen päivä.
Ensimmäinen kertoo taimivaiheesi keston omissa olosuhteissasi — sitä ei kerro mikään opas. Toinen on vertailukohta, kun myöhemmin jokin ei täsmää lehdissä: ilman muistiinpanoa arvaat, oliko se liian aikaisin vai liikaa.
Noin kaksi tai kolme viikkoa — ensimmäisestä oikeasta lehtiparista siihen, kun kasvi alkaa kasvaa leveyttä. Kuinka tarkalleen, riippuu valosta ja lämpötilasta. Koko kierroksen suunnittelussa se on osa alkuvaihetta sadonkorjuun päivän laskurissa.
Ei kalenterin vaan painon mukaan: kun ruukku on selvästi kevyempi. Pienessä ruukussa se voi olla joka toinen päivä; suuressa paljon harvemmin. Kuiva pinta ei ole merkki — alla voi olla vielä märkää.
Esilannoitetussa mullassa yleensä ei mitään ensimmäisellä tai kahdella viikolla. Kookoksessa tai hydrossa aiemmin, koska siellä kasvualusta ei sisällä mitään. Aloitetaan paljon heikommin kuin pakkauksessa lukee; arvot kasvualustoittain ovat pH- ja EC-sivulla.
Se johtuu liian vähäisestä valosta. Sitä ei voi perua, mutta voi lieventää: istuta se uudelleenistutuksessa syvemmälle, aina sirkkalehtien alle asti. Haudattu varsi kasvattaa juuria. Lisää samalla valoa, muuten se toistuu.
Ei ole. Kaksi pyöreää lehteä kuuluvat siemeneen ja putoavat, kun oikeat lehdet ottavat vastuun. Huolestuttavaa on vain, jos sahalaitaiset lehdet kellastuvat tai tummuvat kärjestä sisäänpäin: se viittaa liialliseen lannoitukseen.
Ne erottaa ruukun painosta. Kevyt ruukku ja pehmeät, paperimaiset lehdet tarkoittavat janoa. Painava ruukku ja pullistuneet, alaspäin taipuvat lehdet tarkoittavat liikakastelua — silloin älä kastele, anna kuivua.
Kun lehdet ulottuvat reunan yli ja multa kuivuu selvästi nopeammin kuin alussa. Molemmat ovat merkki juuria täynnä olevasta kasvualustasta. Kiinteää päivämäärää ei ole.
Paljon vähemmän kuin kehittynyt kasvi: täysi teho ensimmäisestä päivästä polttaa sen. Kuinka paljon valoa todella tulee, mittaat luksimittarilla, ja lux–PPFD-laskuri muuntaa sen; vaiheittainen tavoitealue on myös siellä.
Välttämätön se ei ole, hyödyllinen kyllä: se pitää ilman tasaisen kosteana ilman kastelua. Tärkeää on avata se ajoissa — jos se pysyy liian kauan suljettuna, kasvi ei totu huoneen kuivempaan ilmaan.
Kasvi ei enää kasva vain ylöspäin, vaan alkaa tehdä sivuversoja ja leveämpiä, monisormisia lehtiä. Siitä alkaa kasvuvaihe — ja valon ja ravinteiden tarve kasvaa selvästi.
Milloin ensimmäinen lannoitus tuli, milloin istutit uudelleen? CRIS säilyttää sen — offline puhelimessa ja ilman tiliä. Seuraavassa kasvatuksessa se on vastaus eikä aukko muistissa.